On vuosi 2119. Nimeni on Amelia ja kävelen kohti yhtä maailman mahtavimmista taidonnäytteistä, häikäisevän suurta avaruusalusta nimeltään S/s aXiom, jonka on tarkoitus viedä salattu prosentti väestöstä turvaan. Näen ympärilläni sekalaisen joukon teinejä ja nuoria aikuisia. Jonot haastatteluihin ovat pitkät, ja ilmassa on toiveikkuutta ja epävarmuutta. Kukin valtio on valinnut kokelaansa salatuin metodein ja lähettänyt omat ehdokkaansa tänne. Pelastuksen ovelle, uuden sivilisaation perustajiksi. Jotkut epätoivoiset yksilöt ovat jopa tulleet tänne omin neuvoin, toivovat voivansa livahtaa alukselle kuulumatta valittuun prosenttiin. He eivät tule onnistumaan. Itse kuulun aluksen henkilökuntaan ja tehtäväni on kaitsea kokelaita. Katsoa, että he noudattavat laadittuja lakeja aluksella eivätkä suotta ryhdy tekemään muutosta ympärilleen ennenaikaisesti.
Tunnen itse jo tiettyä etäisyyttä katsellessani haastateltavien jonoja. Minua on valmennettu tehtävääni varten vuosia. Aina siitä asti, kun Maan johtajat viimein suostuivat uskomaan filosofeja ja tieteilijöitä siitä, että maailmanloppu on vääjäämätön. Planeetta jalkojemme alla alkoi rapistua. Luonnonkatastrofi seurasi toista, nälänhätä ja taudit kasvoivat voimissaan, kyseenalaiset uskonlahkot saivat toivottomuuden keskellä jalansijaa sielläkin, missä maailmanlopputeorioille oli aiemmin vain naurettu. Kaikki eivät edelleenkään usko, eikä ihmekään. Jos tuho ei ole tarpeeksi lähellä, voiko etuoikeutettu kansalainen todella ymmärtää uhkaa? Hiekka valuu tiimalasissa ja hupenee. Ihmiskunnan kohtalo tulee pian lepäämään pelastettujen kokelaiden varassa, sillä he ovat jo valovuosien päässä aurinkokunnastamme, kun Maa lopulta antaa periksi.
Kävelen ihmisjoukkojen ja lääkintähenkilöiden ohi. Hyväksytyt kokelaat vaivutetaan aivan pian uneen. Pohdin, olisiko sittenkin ollut parempi, että he kaikki tietäisivät, mihin todella ovat menossa, mikä on heidän kohtalonsa ja velvollisuutensa. Osa luulee eittämättä lähtevänsä avaruusturistina luksusmatkalle; onhan sekin rikkaille vanhemmille tapa taivutella jälkipolvensa turvaan. Osa varmasti tietää pakenevansa lopun alun keskeltä, mutta kuinka moni tietää koko totuuden? Harva on kuullutkaan toisten valtioiden ongelmista, jos omistakaan, saati sitten valintametodeista. USA:ssa nuoret pakotetaan taistelemaan toisiaan vastaan pelastuksen matkalippujen toivossa. Toisaalla arpa ratkaisee valitut. Kahvihuoneella joku kerskaili sillä, kuinka hänen maassaan järjestettiin äärimmäisen haastava älykkyystesti, jossa parhaiten selviytyneet pääsivät tänne.
Valintakriteereitä oli siis yhtä monta kuin rajansa sulkeneita tai katastrofien keskellä kamppailevia valtioitakin. Nuorten näkeminen ja kaikki tämä saa minut miettimään, onko sillä loppupelissä väliä, saammeko alukselle Britannian kuningashuoneen kermaa vaiko Shanghain katulapsia. Kohtalo on kaikilla sama, eikä tulevasta tiedä kukaan. Mitenköhän he pärjäävät matkalla, herättyään aluksella kaukana kotoa ja läheisistään, uuden järjestyksen vallitessa? Kenties annamme heille pehmeän laskun todellisuuteen. Nyt työt kutsuvat. Paljon on vielä tehtävänä ennen päämääräämme.
Valtiot
Katastrofien, pandemioiden ja maailmanlopun uhan alla kansainväliset sopimukset purettiin ja suurin osa valtioista eristäytyi ulkomaailmalta jo vuosikymmeniä sitten. Matkustaminen on hidasta ja vaikeaa eikä lentoliikennettä enää käytännössä ole. Hahmot eivät tiedä toisista valtioista kuin vanhaa historiantietoa, mutta tässä ilmoittautumisen tueksi teemasanoja ja inspiraationlähteitä eri valtioille ja niiden ongelmille:
- Gilead (ent. USA): Lapsettomuus, uskonnot, luokkaerot, ihmisoikeuksien hupeneminen, yliluonnolliset olennot, tuhoutuneet asuinalueet, nälkäpelit, valtavat elintasoerot, taistelut, orjuutus, armeija, FBI, agentit, tietotekniikka, mediamässäily. (The Handmaid’s Tale, Hunger Games, Buffy Vampyyrintappaja, X-Files, Sinkkuelämää, Bridget Jones – Elämäni sinkkuna, Candy Candy ja Supernatural)
- Iso-Britannia: Akatemia, uskonnot, oppikiistat, magia, erilajisuus, rutto, valtavat tuloerot, yhteiskuntaluokat (Deptfordin hiiret, Candy Candy, Universumien tomu, Jekyll & Hyde ja Frankenstein)
- Japani: Lapsettomuus, sodanuhka, kaaos, rikollisuus, sarjamurhat, moderni vs. vanha aika, perinteikkyys, rotuasettelu, luokkaerot, kaupungit vs syrjäkylät, sukupuolten välinen epätasa-arvo, erirotuisuus (Vampire Knight, Geishan Muistelmat, Battle Royale, The Handmaid’s Tale, Saw ja Hannibal-elokuvat)
- Kanariansaaret: Elämyskeskus, valtavan kehittynyt teknologia, moraalittomuuden lekkikenttä, androidit, tunne- ja kokemusleikit, rikkaiden ja vaikutusvaltaisten sekä täysin sorrettujen valtio, lomakohde ja eskapismia tylsistyneille (Westworld, Hannibal-elokuvat ja Supernatural)
- Ranska: Isot tuloerot, slummit vs. hienostoalueet, rajatietoisuus, elitistisyys, salaisia kokeita, paluu viktoriaanisiin tapoihin ja menetelmiin mm autojen ja teknologian hylkääminen, mitä huonommin maailmassa menee sitä suureellisempia oopperanäytöksiä, juhlia ym. spektaakkeleita järjestetään (The Phantom of the Opera, Sweeney Todd ja Hannibal-elokuvat)
- Sveitsi: Taloudellinen ahdinko, maahanmuuttajatulva, kulttuurierot, rikollisuuden multihuipentuma, mahdollisimman normaali elämänmeno, menestyksekkäät koulut, low-stress-asenne maailmalta kuultuihin uutisiin maailmanlopun vääjäämättömästä tulosta (Spiderman, Glee, Paluu tulevaisuuteen ja Batman)
- Westeros (ent. Venäjä): Teknologiattomuus, eristäytyneisyys muusta maailmasta, paluu menneeseen aikaan, luonnonvoimat, leviävä sairaus, valtataistelut, sodat, juonittelu, naisten vs. miesten asema, selviytyminen, ihmiskokeet, uskonnot, salamurhat ja monipuoliset ihmissuhteet (Game of Thrones, X-Men, The Day after Tomorrow ja Supernatural)
- Afrikka (Mali, Algeria, Libya ja Egypti): Paluu menneeseen aikaan, ei elektroniikkaa, Afrikan kattava orjuus, luokkaerot, lapsettomuus, omavaraisia heimoja vs. “rikkaampaa ylimystöä”, sotia, puutetta, vapautuminen orjuudesta mainituissa valtioissa, hallitsijoiden vaihdoksia, kapinoita (Game of Thrones, Juuret)